Kunniamaininnat
Sadun teema on herkkä ja kaunis, mutta tarina on hiukan hajanainen eivätkä tapahtumat seuraa toisiaan ihan johdonmukaisesti. Jotenkin tarinan alusta puuttuu kantava jännite. Tämä on kuitenkin satu, ei tarina, mutta tasollisesti ei yllä palkintosijoille. Sinänsä tasainen suoritus, joka kaipaisi hiukan lisää omaperäisyyttä sekä juonensa että kielensä puolesta. Hienovarainen yksinäisyyden ja ystävyyden käsittely tuo tarinalle kunniamaininnan. - Sadulta puuttuu otsikko, sen on päätuomari lisännyt sadun aiheen perusteella.´
Tyko Rintala, Turku: Sinisen timantin metsästys
Sähäkkä scifisatu, joka valitettavasi jää hiukan kesken. Kirjoittaja hallitsee paitsi peruskerronnan myös dialogin. Satu pitää otteessaan, mutta loppu jää tyngäksi. Tarinan laadukas alku ja pirteä
scifi-tematiikka nostaa sen kunniamaininnalle.
Jaakko Viinamäki, Jalasjärvi: Ketun kalamatka
Hieno ja lystikäs eläinsatu. Kirjoittaja tuntee eläinsadun perinteen, mutta aihe ei oikein osu kilpailun teemaan. Kerronta on napakkaa ja tasaisen varmaa. Hyvin kirjoitettu satu, joka ei sinänsä ole kovin omaperäinen. Loppuratkaisu on kuitenkin oivallinen.
Sarjan kolmas sija (jaetaan kahden kirjoittajan kesken)
Suloinen satu tytöstä, joka toivoo koiraa. Lapsen näkökulma ja maailma ovat vahvasti läsnä. Sininen punoutuu tarinan juoneen sujuvasti. Pieni kielellinen kömpelyys kuitenkin pudottaa aavistuksen verran tarinan upeutta. Tarina on sijoitettu jaetulle kolmannelle sijalle, koska sen lempeä tunnelma ja luontevasti mukaan saatu sadunomaisuus saa lukijan hymyilemään.
Aarne Heikkilä, Turku: Topi Töpöhäntä ja Harri Hauva sinisyyttä selvittämässä
Lumoava ja kaunis, sadunomainen kuvaus hevosesta, joka etsii vanhempiaan. Kirjoittaja tuntee sadun perinteen: siirtymisen tavallisesta maailmasta taikamaailmaan, etsintäretkiaihelman ja perinteisteisten satuhahmojen, kuten noidan ja vedenhaltijan, käyttämisen. Paikoin esiintyvät kaunokirjalliset ilmaukset nostavat tarinan yleistä tasoa, mukava nykyaikaisuus muutamissa sanonnoissa tuo tarinaan myös pirteyttä. Sadun tenho kasvaa loppua kohden, vaikkakin satuhahmojen ilmestymiset paikalle juuri sopivaan aikaan eivät ole kovin johdonmukaisia. Kokonaisuus on kuitenkin erinomainen. - Sadulta puuttuu otsikko, sen on päätuomari lisännyt sadun aiheen perusteella.
Taidokas ja hieno satu, jonka teema on osuvasti ympäristö, sen saastuminen ja suojelu. Sinisyys muotoutuu luonnolliseksi osaksi tarinaa tematiikan ja sankarin valinnassa. Päähenkilö, Huukke-hylje, on omaperäinen ja samaistuttava hahmo, jonka seikkailuun lukija helposti eläytyy. Tarinan rakenne on ehyt ja juonen kuljetus toimii. Satu nousee esiin paitsi aiheen valinnan myös tasonsa puolesta, mukana on muutama mielikuvituksellinen oivallus. Kuitenkin tarinan loppu on turhan lyhyt ja se latistuttaa kokonaisuutta aavistuksen verran.
SARJA II (peruskoulun 3-4 luokat)
Kunniamaininnat
Miikka Kestikievari, Siuntio: Urhea pikku Manu. Manun suuri, sininen ystävyys
Hienosti kuvitettu, kahdessa kerronnan tasossa liikkuva tarina etenee luontevasti ja johdonmukaisesti alusta loppuun. Kieli on erinomaista näin nuorelta kirjoittajalta. Sympaattinen satu sisältää oivaltavan opetuksen.
Anna Goman, Kiiminki: Lumen ja jään maa
Pitkä, hyvä, selkeäkielinen ja monipolvinen satuseikkailu, jossa on mielenkiintoinen ja erikoinen alku. Pituudestaan huolimatta juoni pysyy eheänä ja johdonmukaisena ja pitää lukijaa tiiviisti otteessaan loppuun saakka. Kirjoittaja on erinomaisen lahjakas, mutta tähän kilpailuun satu on ylipitkä.
Maria Aho, Tampere: Sininen viidakkorumpu
Tarina on viihdyttävä ja romanttinen seikkailukertomus. Tekijä on kyennyt omaksumaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa seikkailuromanssin genren sekä kerronnallisesti että tyylillisesti – tarinaa pitäisi huomattavasti vanhemman lapsen kirjoittamana. Tarina pitää lukijan otteessaan paikoitellen esiintyvästä tahattomasta koomisuudesta huolimatta. Sadun taianomaisuutta on mukana sen verran, että teos on kuitenkin satu eikä novelli. Hieno kokonaisuus!
Petra Talvensaari, Kiiminki: Luokan sinisin ja taianomaisin reppu
Kerronnan kaari on selkeä ja idea omaperäinen. Useamman sadun kilpailuun lähettäneen kirjoittajan taidokkuus pitää tarinan tiiviinä ja eheänä. Kappalejaon puuttuminen tosin tekee lukemisen työlääksi, mutta sisällöltään satu on upea.
Minnie Alasimi, Haukipudas: Kultalinnun päähänpisto
Sympaattinen ja hauska satu toisten huomioon ottamisesta. Selkeästi sadunomainen maailma, kieli kiitettävää, idea on mainio, ja sadulle tyypillisesti sattuu kaikenlaista kommellusta, ennen kuin päästään loppuun.
Sarjan kolmas sija
Juho Heikkinen, Haukipudas: Taivas (oli) sininen ja väri oli kadonnut
Kirjoittajalla on oma humoristinen tyylinsä, joka erottuu edukseen ja kantaa läpi sadun. Sadun erikoisuutta lisää myös kahden eri lajin, scifin ja dekkarin, yhdistelmä. Tarina etenee suurelta osalta dialogina ja kirjoittaja leikittelee taidokkaasti kielellä, mikä jättää hymyn lukijan huulille.
Sarjan toinen sija
Vuokko Suomäki, Turku: Mimosa Sisäkarin aikamatka
Tämä satu eroaa joukosta omalla persoonallisella tyylillään. Mukana on niin perinteistä satua kuin hiukan scifiäkin. Sadun juoni on tiivis ja etenee jouhevasti. Sadussa ei ole irtonaisia, merkityksettömiksi jääviä elementtejä. Sadun keskiaikainen turkulainen miljöö on piristävän poikkeuksellinen. Tunnelmaltaan jännittävä satu käsittelee vuoden teemaa hienovaraisesti, minkä ansiosta annettu teema (sininen) ei tunnu kovin väkinäiseltä. Kielenkäyttö on verrattain taitavaa.
Sarjan voittaja
Saana Tuomela, Rovaniemi: Pikku puutarhuri
Herttainen, lapsen maailmaa veikeästi kuvaava satu, jonka johdattelu antaa odottaa perinteisen sadun juonta aika pitkälle ja pitkälle ja vieläkin pitkälle – mutta sitten loppuratkaisu yllättää lukijan jokseenkin täysin. Jännite säilyy, vaikka hiukan ei-tehokeino-toistoakin tulee jo mukaan. Samalta kirjoittajalta saapui kilpailuun kolme tekstiä, joiden taso on kauttaaltaan hyvä, mutta Pikku puutarhuri nousee kyllä omaperäisyydellään ylitse muiden. Kielenkäyttö on loistavaa, oivaltavaakin ja loppuratkaisun lähestyessä mukana on napakkaa ironiaa. – On kuitenkin hiukan rajamailla, onko Pikku puutarhuri satu vaiko ehkä kertomus tai novelli. Sadun lapsenomaisuus sekä tihenevä, unenomainen tunnelma kuitenkin puolustavat Pikku Puutarhurin luokittelua saduksi. Parin muun erinomaisen sadun ohella Pikku puutarhuri on kuitenkin yksi niitä harvoja satuja, jotka lukijaan kolahtavat ja jättävät jäljen. – Tämä satu kilpaili loppumetreille saakka Napero-finlandia-tittelistä ja jäi toiseksi lähinnä sen vuoksi, että varsinaiset sadun elementit tässä jäävät varsin niukoiksi.
SARJA III (peruskoulun 5-6 luokat)
Kunniamaininnat
Pihla Koski, Turku: Enkeleitä, onko heitä
Teksti on herkkä kuvaus tytöstä, josta tulee suojelusenkeli. Juoneltaan tarina on ehyt ja lukijan mielenkiinto säilyy loppuun asti. Sadun elementtejä on mukana sen verran, että tarina ei mene uskonnon parodioinniksi tai pilkkaamiseksi, vaan pysyy kauniina ja koskettavana mielikuvituksen lentona. Kirjoittaja hallitsee kerronnan rakenteet erinomaisesti. Satu kuvaa taidokkaasti ja omassa genressä jopa realistisesti vaikeita ja traagisiakin teemoja. Lukuisten fantasia-aiheisten satujen joukosta satu nousee esiin parhaana.
Jenni Terho, Oulunsalo; Yönsininen
Vaikean aiheen, anoreksian, kypsää käsittelyä. Teemana anoreksia nivoutuu taidokkaasti avaruussatuun ilman että se tuntuu lukijasta teennäiseltä. Kirjoittaja etenee hienovaraisesti, loppuratkaisu antaa toivon pilkahduksen ja mukana on myös huumorinripauksia, mikä tekee vakavan aiheen käsittelyn hiukan kevyemmäksi. Kerronta toimii hienosti ja johdonmukaisesti, rakenne on mainio ja moderneista elementeistä huolimatta mukana on runsaasti perinteisen sadun aineksia.
Terhi Nurminen, Saarijärvi: Sinistä etsimässä
Satu on runomuotoinen. Sadun selkeinä vahvuuksina ovat loppusoinnut ja rikas kielenkäyttö. Toki runonsäkeet paikoin ontuvat ja yhteen pötköön kirjoitettu runo on ikävännäköinen ja raskas luettava. Kirjoittaja onnistuu kuitenkin kertomaan eheää tarinaa, jossa juoni etenee loogisesti. Runomuodon hyödyntäminen sadussa on haastavaa, mutta tässä tapauksessa varsin hyvin onnistunutta.
Sarjan kolmas sija
Vili Halava, Littoinen: Sininen
Satu on lyyrinen luontosatu, jossa luonnon kuvailu nousee vahvasti esille topeliaanisen perinteen hengessä. Satu on pohdiskeleva, syvällinen ja suorastaan filosofinen, mutta tekstissä on myös humoristisia elementtejä. Luontoa kuvataan kauniisti. Tekstistä tuntuvat välittyvän omakohtaiset luontokokemukset. Tekstin tunnelma on ajaton ja aihevalinta ainutlaatuinen. Rakenteeltaan teksti ei kuitenkaan ole ihan napakymppi, loppu on ehkä tehty liian kiireesti.
Sarjan toinen sija
Sarjan voittaja ja vuoden 2011 Napero-Finlandian voittaja
Tämä satu on monessa suhteessa hyvin perinteinen satu, se ei sisällä suuria yllätyksiä tai dramatiikkaa. Satua ei ehkä voi nimittää ”kaikkien aikojen huippusaduksi”, mutta tämänvuotisessa kilpailussa tämä satu nousee kokonaisuutena ylitse muiden.
Napero-Finlandia 2012 kilpailuun voi lähettää satuja 15.9.2012 saakka.Vuoden 2012 Napero-Finlandian teemana on "Aikataika".
Lähetä satu yhteystietoineen osoitteeseen:
Päätalo-instituutti / Napero-Finlandia
Urheilutie 4, 93400 Taivalkoski
20.10.2011 11:00