Taivalkoski
Taivalkoski > Perustietoa > luonto > Luonto
vihjeet 
Luonto

Luonnon yleispiirteet

Taivalkoski kuuluu havumetsävyöhykkeen pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen, maisemassa vuorottelevat metsät ja suot, joiden yleisin tyyppi on räme. Kunnan alueella on runsaasti harjuja ja vesistöjä, jotka mannerjäätikkö on höylännyt itä-länsisuuntaisiksi. Esimerkkejä edustavista järvien välissä kohoavista harjuista ovat Kylmäluomanharju ja Loukusanharju. Suurimmat järvet ovat Tyräjärvi ja Kostonjärvi ja joet Iijoki ja Kostonjoki. Kunnan pohjoisosa on etupäässä vaaramaisemaa ja eteläosaa hallitsevat alavat suoalueet. Monet eteläiset, itäiset ja pohjoiset kasvilajit esiintyvät Taivalkosken luonnossa äärialueillaan. Taivalkoski kuuluu osana Koillismaata Suomen runsaslumisimpaan alueeseen. Lumipeite suojaa kasveja talven aikana. Kesien valoisat yöt korvaavat muuten lyhyttä kasvukautta ja antavat marjoille hyvän aromin.

Eläimistö koostuu pohjoisen ja itäisen havumetsävyöhykkeen tyypillisistä lajeista. Esimerkiksi poroja, hirviä ja jäniksiä on runsaasti, suurpedoista karhu löytyy Taivalkosken metsistä. Uudehkoja lajeja ovat supikoira, minkki ja siili, satunnaisesti voi tavata myös metsäkauriin tai majavan. Taivalkosken vanhoissa metsissä elää tässä metsätyypissä viihtyviä lintulajeja, kuten kuukkeli, pohjantikka ja metso. Maa- ja merikotka pesivät täällä ja vesilinnuista mm. joutsenella ja uivelolla on vahva kanta. Metsäkylän vanhojen metsien suojelualueen läpi virtaavassa Korvuanjoessa elää harvinainen jokihelmisimpukka, jonka kantaa elvytetään osana EU:n Life-Nature projektia.

Luonnonnähtävyydet

Taivalvaara: Taivalvaara on saumamuodostelma, joka on syntynyt jään kielekevirtojen väliin. Korkeutta keskustan tuntumassa sijaitsevalla vaaralla on 278 m ja päältä avautuu hulppeat näkymät yli Taivalkosken.

Pahkakuru: Pahkakurun aarnialue on rotkomuodostelma, vanha halkeama, joka sijaitsee Oulu-Kuusamo-tien varrella Taivalkoskelta Jurmuun päin. Kurun pohjalla, jyrkkien seinämien välissä, virtaa puro. Kurun reunalla on laavupaikka ja merkitty vaellusreitti kulkee Pahkakurun kautta.

Pyhitys:Taivalkosken pohjoisosassa oleva Pyhitysvaara on Taivalkosken korkein kohta, sen korkeus on 422 m. Päälle kulkee merkitty polku ja vaaran juurella on laavupaikka.

Soiperoinen: Koitilan ja Vaarakylän välimaastossa sijaitsevassa Soiperoisessa tulee hyvin esille luonnon monimuotoisuus, harjut ja vesistöt. Soiperoisen rannalla on 2 taukopaikkaa.

Ölkky: Metsäkylässä sijaitseva jyrkkäreunainen kalliojärvi, jonka reunamilta on hyvät näköalat. Järvelle vie pitkospuut ja siellä on nuotiopaikka.

Portinloma: Metsäkylässä sijaitseva jyrkkäreunainen kuru, jonka pohjalla virtaa pieni puro.

Saarijärvi: Metsäkylässä oleva kraaterijärvi, jonka savesta valmistetaan keramiikkatuotteita.

Kylmäluoman retkeily- ja aarnialue: Kunnan koillisosassa sijaitsevan retkeilyalueen pinta-ala on 70 km2. Maasto on pääosin karua männikkökangasta, kirkkaitten vesistöjen varsilla kohoaa korkeita harjujonoja. Alueella on niitty- ja savottakulttuurin jäänteitä sekä poronhoitoon liittyviä rakenteita. Kylmäluoma tarjoaa hyvät mahdollisuudet luontoharrastuksiin, kuten esimerkiksi kalastukseen, metsästykseen ja vaeltamiseen. Polkureitistön pituus on 54 km ja reittien varrella on tulentekopaikkoja ja laavuja.

Syötteen kansallispuisto: Syötteen kansallispuisto perustettiin 15.6.2000 ja se sijoittuu Taivalkosken, Pudasjärven ja Posion kuntien alueille. Pinta-ala on 294 km2. Puistoon on sisällytetty suurin osa Iso-Syötteen retkeilyalueesta sekä Jaaskamonvaaran luonnon-suojelualue ja sillä suojellaan Pohjois-Pohjanmaan merkittävin vaara-, metsä- ja suo-luonnon aluekokonaisuus.

Syötteen kansallispuiston läheisyydessä sijaitsee Iso-Syötteen tunturialue, jossa on kaksi hotellikeskusta, ohjelmapalveluyrityksiä sekä useita lomakyliä, palveluita on näin ollen runsaasti tarjolla.

Pohjois-Pohjanmaan Natura 2000-verkoston alueet

Taivalkoskella sijaitsee useita Natura-alueita, tässä niistä joitain esimerkkejä. Natura-alueiden tarkoitus on turvata luontodirektiivissä mainittujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelu.

- Koivuoja on vanhan metsän piirteiltään klassinen aarniometsäkohde, joka sijoittuu jyrkkä-reunaisen puron varteen.

- Mätäsojan lehto sijaitsee Syötteen vaarajakson liepeillä ja edustaa keskimääräistä parempaa lehtoaluetta.

- Pahkakuru on syvä rotkolaakso ja Jurmunlammessa on jyrkkäreunaisten harjujen keskellä tulvaniittysaaria, joissa kasvaa tulvaniittykasvillisuutta. Jurmunlammen alue on valtakunnallisesti merkittävä perinnemaisema.

- Salmitunturi-Rääpysjärvi on Taivalkosken pohjoisosassa sijaitseva vanhan metsän alue, joka yhdessä Mainuanlehdon-Kumpulamminvaaran aarnialueen kanssa muodostaa laajan metsäkokonaisuuden, pienoiserämaan.

- Sammakkoahon alueella on erittäin edustava vanhan metsän lajisto. Alue on latvavesialuetta ja siten myös pienvesistöllisesti arvokas. Sammakkoaho on elinympäristöltään monipuolinen alue ja siellä tapaa monia uhanalaisia lajeja.



22.7.2005 14:17
Takaisin | Sivun alkuun | Tulostusversio