Olet täällä

Napero-Finlandia-sadunkirjoituskilpailun palkitut 2019

Napero-Finlandia-sadunkirjoituskilpailun palkitut sadut 2019.

Sarja I (peruskoulun 1-2 luokat)

  1. Inkeri Taipale, Naantali (Livonsaari): Spagettin suuri seikkailu

Upea ja hauska satu spagetista on kerrottu niukin mutta selkein sanoin. Spagetti lähtee mielikuvitukselliselle seikkailumatkalle ympäri maailmaa. Kirjoittaja on selvillä siitä, miten spagettiin voitaisiin suhtautua erilaisissa paikoissa, ja tästä kirjoittaja on synnyttänyt mainion sadun. Mukana on sopivan viitteellinen kirjoittajan tekemä kuvitus, joka jatkaa sitä hienoa kuvakirjasarjaa, jota kilpailussamme on palkittu aiempinakin vuosina. Teksti ja kuvitus etenevät  kuin satukuvakirja ja arki ja satu yhdistyy mukavasti. Loppu osaa vielä yllättää lukijan!

  1. Veera Korhonen, Helsinki: Toinen ulottuvuus

Toinen ulottuvuus -satu hyödyntää perinteisiä sadun elementtejä ja yhdistää ne jännittävään ideaan: Inka-tyttö päätyy metsäretkellään toiseen maailmaan, jota lapset hallitsevat. Mukana ei ole huimaa seikkailua vaan lapsia kiinnostavaa tavallista lapsimaailman eloa. Teksti on hyvää kieltä ja tarina etenee sujuvasti alusta loppuun. Loppulause kruunaa tarinan!

  1. Daniil Kirin, Joensuu: Milli ja Afrikan joulupukki

Tarina kertoo tonttu Millistä, joka matkaa maailmalla tapaamassa eri maiden joulupukkeja. Kiinnostava tarina nousee esiin sarjassaan erilaisuutensa ansiosta. Teksti esittelee myös mainiosti eri joulupukkeja ja henkilöitä, joita Milli tapaa matkallaan. Suomi ei ole kirjoittajan äidinkieli, mikä näkyy kielenhallinnassa, mutta ei tarinankerronnassa. Kerronnan mielikuvituksellisuus erottaa tämän sadun lukuisten satujen joukosta. 

Kunniamaininnat:

Jaakko Tuomikoski, Kuopio: Erilaisuusmaa ja Samanlaisuusmaa

Tarina on tämän ikäiselle kirjoittajalle harvinaisen kypsä ja kompakti kokonaisuus laajasta abstraktista aiheesta: samanlaisuudesta ja erilaisuudesta. Teksti onnistuu luomaan lukijalle vahvan näkymän Erilaisuusmaan ja Samanlaisuusmaan elämään. Kerronta ja kielelliset ratkaisut tukevat tarinan ydinideaa. Satu nousee kunniamaininnalle, koska se on kiinnostava ja tärkeää aihetta onnistuneesti käsittelevä kokonaisuus.

Mea Ollikainen, Mikkeli: Astronautti Munanen

Humoristinen ja omaperäinen satu naurattaa lukijaa. Tarina kuljettaa lukijan Munasen matkassa avaruuteen asti. Teksti on hyvällä kielellä kirjoitettu, dialogin ja muun kerronnan suhde on toimiva. Päähenkilö on mieleenpainuva, hauska hahmo.

Eero Hirvisalo, Lohja: Possu ja puu-ukko

Hauska satu Tirppa-possusta ja puu-ukosta, heidän yhteisestä seikkailustaan Atlantin lennolla. Suorastaan hulvattomaksi satu kääntyy, kun lentokone laskeutuu ja puu-ukolle tapahtuu kamalia. Hyvällä kielellä kirjoitettu satu saa tosi upean loppuhuipentuman – ja se tapahtuu Dubain lentokentällä!

Aino Ahvenainen, Mikkeli: Pääsiäispupu Peppi ja munaongelma

Satu on pitkä ja omaperäinen, mutta erittäin johdonmukaisesti juoksutettu tarina levottomista pääsiäismunista. Kielenkäyttö, sananvalinnat ja lauserakenteet ovat tämän ikäiselle kirjoittajalle erinomaisia, eikä kappalejaon puuttuminen häiritse ilmavan tekstin lukemista. Kirjoittajalle näyttävät palmusunnuntain ja pääsiäisen keskinäiset sijainnit olevan vähän epäselviä - ehkä se on kuitenkin todiste siitä, että näin kypsä satu on kuitenkin itse tehty.

 

Sarja II (peruskoulun 3-4 luokat)

  1. ja NAPERO-FINLANDIAN VOITTAJA: Minerva Rasehorn, Kokkola: Alan muuttua koiraksi!

Loistavasti arjen ja taikuuden yhdistävä satu erottuu niin omassa sarjassaan kuin myös koko tämänvuotisessa kilpailussa omaperäisyydellään, selkeydellään ja hauskuudellaan. Henkilöhahmot ovat hauskoja ja eläviä: lukija voi nähdä mielessään Tessan koiramaiset tempaukset. Satu on hyvällä kielellä kirjoitettu, kerronnaltaan sujuva teksti, juoneltaan ehyt ja aivan loppuun asti mietitty.  Tarinankuljetus etenee vaivattoman luontevasti ja satu on eheä, taatusti lapsilukijaa tai -kuulijaa kutkuttava kokonaisuus. Ja vielä: ilahduttava loppuratkaisu pystyy vieläkin yllättämään lukijan!

  1. Touko Hukkanen, Oulu: Tie Taikamaailmaan 2: Taikasauvan Taival

Tämä varsin pitkä mutta erityisen taidokas satu oli tämänvuotisen kilpailun parhaimmistossa ainoa, joka arviointia ja palkintojärjestystä tehtäessä todella haastoi voittajasadun. Satu on jatkoa viime vuonna alkaneeseen – sarjansa voittaneeseen - tarinaan Tie Taikamaailmaan, mutta tämän sadun voi mainiosti lukea myös itsenäisenä kokonaisuutena. Pitkä fantasiasatu on ehyt kokonaisuus – kirjoittaja pitää hallussaan kaikki juonenlangat ja punoo ne taidokkaasti yhteen. Fantasialuonteesta huolimatta satu sisältää runsaasti perinteisiä satuelementtejä. Henkilökuvaus ja nimistö on elävää, juoni soljuu mutkattomasti eteenpäin ja teksti on rakenteeltaan erinomainen. Teksti ylittää jonkin verran kisan sivumäärän enimmäispituuden, mutta kokonaisuus on kerrassaan upea!

  1. Tiia-Maria Seppänen, Sotkamo: Taikakamera ja autio saari

Kolmannelle sijalle nousee satu, joka hyödyntää robinsonadien perinnettä: Tiedemies Jansson huuhtoutuu autiolle saarelle mukanaan vain jostakin kaulaan tupsahtanut kamera. Tarina yhdistelee onnistuneesti tiedettä ja magiaa. Länsimaisen yhteiskunnan ilmiöt vertautuvat saaren alkuperäisasukkaiden elämäntapaan, ja Janssonin matkassa lukija tutustuu itsekin saaren maailmaan.  Hyvin kirjoitettu tarina tuo mieleen myös eksoottisen satuperinteen ja maalaa lukijan silmien eteen kiehtovan maiseman.

Kunniamaininnat:

Samuli Ahopelto, Oulu (Kiviniemi): Keijon ujo luonne

Tarina kertoo inhimillisistä asioista: ujoudesta, kateudesta, kiusanteosta, mutta myös kaverien tuesta, sisukkuudesta, sovinnosta ja yhteistyöstä. Nämä ominaisuudet sadussa onkin liitetty eläinhahmoihin – ujo Keijo onkin kameleontti. Muutoin sadun elementtejä tekstissä ei ole kovinkaan paljon, mutta johdonmukainen kokonaisuus, sadun selkeys ja erinomainen kieli ja bändikulttuurin yhteisöllisyyden jonkinmoinen esittely tekevät sadun arvokkaaksi.

Mione Lochhead, Helsinki: Tie kotiin

Hitaahkosti liikkeelle lähtevä satu vie päähenkilön arkisesta päivästä toiseen maailmaan – siis varsin perinteinen ja tavallinen satukuvio. Päähenkilö Elinan osuus maailman pelastamisessa on ratkaisevaa – tämäkin aika tavallista, joskin mukana on sopivasti omaperäisiä satujuttuja.

Kunniamaininta tälle sadulle tulee siitä, että kirjoittajan äidinkieli on englanti, mutta hän on varsin ymmärrettävällä, osittain kauniillakin suomella pystynyt kirjoittamaan mittavan ja johdonmukaisen tarinan.

Linnea Engberg, Turku: Viivin haasteet

Lapsen arkea käsittelevä satu paneutuu elämänmuutosten mukanaan tuomiin mullistuksiin. Kirjoittaja onnistuu tarkastelemaan eroa, muuttoa ja uuden ympäristön aiheuttamia paineita samastuttavasti. Pitkä – jonkin verran yli kilpailumme suositusten - tarina on rakenteellisesti ja kielellisesti todella hyvä kokonaisuus.

Antti Rantamäki, Helsinki: Ryskyli seikkailee Lontoossa

Valloittava tarina Ryskylin Lontoon-seikkailusta! Kirjoittaja hallitsee humoristisen kerronnan ja oivaltavat vertaukset ja sanavalinnat viihdyttävät lukijaa. Ryskyli on mieleenpainuva ja herttainen hahmo. Sadussa arki ja taikuus kohtaavat mainiolla tavalla. Vaikka pieni kielellinen onnahtelu pudottaa tarinan palkintosijoilta, teksti on hurmaava satu.

Inkeri Küttner, Helsinki: Maan pyyntö

Ekologinen luontosatu herättelee ihmisiä välittämään ympäristöstä aiempaa enemmän. Kauniilla kielellä kirjoitettu napakka satu, joskin tekstistä tulee hitusen saarnaamisen tuntu. Kriittistä lukijaa häiritsee myös se, että epäkohdat tulevat kyllä esiin, mutta kaipaamaan jää tuoreita ajatuksia ympäristöstä välittämisen keinoista. Tietty omaperäisyyden puute pudottaa tekstin kuitenkin palkintosijoilta kunniamaininnalle.

Maria Ventelä, Turku: Täyttynyt toive

Mielenkiintoinen historiallinen satu on sijoitettu viikinkiaikaan. Satu selittää mainiolla tavalla, mistä ylijumala Thor sai nimensä ja miksi torstai on englanniksi thursday.  Varsin vauhdikas seikkailusatu pohtii myös sodan ja orjuuden mielekkyyttä ja ansaitsee paikkansa kunniamainintojen joukossa.

Samuel Sydänmetsä, Pyhäntä: Tuholaisduo

Pitkä realistis-humoristinen kertomus veljeksistä, joille sattuu ja tapahtuu. Tarina on pituuteensa nähden erittäin hyvin hallittu kokonaisuus. Oivaltavat sanavalinnat ja tilannekomiikka naurattavat lukijaa ja lukijalle tulevat etsimättä mieleen Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu. Kunniamaininnalle teksti sijoittuu, koska se on reilusti pidempi kuin kilpailun ohjemitta suosittaa.

Sarja III (peruskoulun 5-6 luokat)

  1. Linnea Rasehorn, Kokkola: Salaperäinen sulkakynä

Arki ja taikuus yhdistyvät onnistuneesti tässä modernissa sadussa. Teknisesti ja kielellisesti taidokas kokonaisuus vie lukijan mukanaan yllättäen eläväksi muuttuvan taiteen maailmoihin. Sadun idea on oivaltava ja toteutus jännittävä: lukija kulkee päähenkilön matkassa etsimässä kadonneita taideteosten henkilöitä ja tapahtumat voi nähdä silmiensä edessä. Klassista suomalaista maalaustaidetta vähänkin tuntevaa juonen juoksutus kutkuttaa. Toisaalta lapsilukijalle tai -kuulijalle kuuluisat taideteokset eivät sano mitään.  Ansiokas satu sijoittuu sarjansa kärkeen, mutta huippusadun paikalta sen pudottaa juonen pieni epäselvä katkein sadun alkupuolella, siinä kun päähenkilö piirtää itse. Lukijalle jää tuntuma, että kirjoittajan mielikuvitus lentää nopeammin kuin kynä.

  1. Wilhelmiina Hietalahti, Ylöjärvi (Viljakkala): Prinssi Arthgallo ja Velho, joka nappasi neidon

Tämä tarina on sarjansa kärkipään selkein perinteinen satu, vaikka onkin sääntöihimme nähden reippaasti ylipitkä. Tarina lähtee liikkeelle aika verkkaan, mutta edetessään juoni kiinteytyy ja sisältö muuntelee onnistuneesti ja toisinaan yllättävästikin satu- ja fantasiatraditioita. Kerronta etenee sujuvasti, kieli, kuvailu ja henkilöhahmot ovat eläviä. Erityisesti orastavan romanssin kuvaus on kutkuttava, mutta yllättävä sekin. Dialogin ja peruskerronnan suhteet ovat kauniisti tasapainossa. Erinomaisella kielellä kirjoitettu teksti on pituudestaan huolimatta ehyt kokonaisuus.

  1. Elsa Summala, Äänekoski (Liimattala): Nukkekoti

Eimi saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi nukkekodin. Se ei kuitenkaan ole mikään tavallinen nukkekoti – vaan kaikki, mitä Eimi leikkii, toteutuu. Tiettyjä kauhunkin elementtejä hyvään kerrontaan yhdistävä tarina on jännittävä, joskin lähtee varsin hitaasti liikkeelle. Teksti on novellimainen, mutta hienosti kirjoitettu ja ymmärrettävä vaikka varsinaisia satuelementtejä tarinassa ei paljon olekaan. Vaikka nukkekoti on paljonkin käytetty aihe, kirjoittaja onnistuu toteuttamaan tarinansa tuoreesti ja kiinnostavasti.

Kunniamaininnat:

Onni Tahkola, Jyväskylä (Korpilahti): Tarina-ansa

Omaperäinen teksti hyödyntää taitavasti tarina tarinan sisällä -rakennetta – lukijan pitää olla monin tavoin tarkkana, eikä tarinan idea varmaankaan mene perille pienimmille sadun kuuntelijoille tai lukijoille! Teksti on hyvin kirjoitettua kieltä, rakenteeltaan kiinnostavasti jäsennelty ja pitää lukijan varpaillaan. Usean juonen yhtäaikainen kuljettaminen ja tarkoituksellinen keskenjättäminen osoittaa kypsää tarinankerrontataitoa. Tekstin ansiot painottuvat erityisesti kerrontaan, mistä syystä se ei tarjoa yhtä samastuttavaa lukukokemusta kuin korkeammille sijoille nostetut sadut. Teksti ei oikeastaan ole satu, mutta kokonaisuus on upea ja ainakin aikuislukijalle mieleen jäävä.

Helmi Valovesi, Turku: Poika joka muuttui lohikäärmeeksi

Muodonmuutostarina on seikkailu- ja quest-kertomus lohikäärmeeksi muuttuvasta pojasta, joka haluaa kuitenkin palata takaisin ihmiseksi. Lukija matkaa lohikäärmeen mukana pitkään seikkailuun. Teksti sijoittuu kunniamaininnalle, koska se ei ole aivan yhtä omaperäinen kuin korkeammille sijoille yltäneet tarinat. Lämminhenkinen satu on onnistunut yhdistelmä perinteisiä satu- ja fantasiaelementtejä.

Aarno Sallinen, Kuhmo: Nonsense

Kiehtova satu todentaa oivaltavasti nonsensistista kerrontaperinnettä juonellisessa kulussaan. Tietty kerronnan paikoittainen onnahtelu pudottaa tarinan kuitenkin kunniamaininnalle. Tarina on jännittävä, hauska ja yllättää lukijansa.

Nea Anttila, Janakkala (Tervakoski): Lumihiutale

Pitkä ja koskettava luontosatu pienestä lumihiutaleesta. Korkeammilta sijoilta tarinan pudottaa tietyn omaperäisyyden puuttuminen. Kauniilla kielellä kirjoitettu tarina sisältää syvän opetuksen. Dialogin ja kerronnan suhteet ovat tasapainossa. Tekstissä on erityisen ansioitunutta tunteiden kuvailua.

Luca Kultalahti, Oulu: Sepe-kulkuri

Hulvaton kertomus kulkurista – oikeastaan pultsarista -, joka sattuman ansiosta menestyy ja lyö ällikällä ympäristönsä. Kertomus on kirjoitettu hyvällä kielellä, juoni on erityisen hienosti punottu uskottavaksi ja huumoria mahtuu sekaan myös tarinan piirroksissa.

 

Minttu Virtanen, Janakkala (Tervakoski): Keskiyön perintö

Taidokas ja omaperäinen eläinsatu, teemoina muun muassa erilaisuus, yksinäisyys ja yhteisön löytyminen. Kirjoittaja osaa käyttää hienosti sadun perinteisiä elementtejä, mutta uskaltaa myös muuttaa niitä tarinaan sopiviksi. Erityisen hyvin kirjoittaja osaa kuvata tunteita.