Olet täällä

Napero-Finlandiapalkitut 2015

Vuoden 2016 kilpailuun lähetettiin 3158 satua.

Sarja 1

1. Ella Sällinen, Lempäälä: Suuri seikkailu
VUODEN 2015 NAPERO-FINLANDIAN VOITTAJA
Ylivoimaisesti sarjastaan erottuva satu. Tarina on huikean pitkä, siinä tapahtuu paljon ja henkilöitä riittää, mutta kerronta ja juonenkehittely etenevät hyvin ja kokonaisuus pysyy ehyenä alusta loppuun, ilman tyhjäkäyntiä tai juonen hajoamista. Alun kerronta kutsuu lukijan mukaan henkilökohtaisella puhuttelulla kuulemaan Viivi-kissan vaiheikasta seikkailua vedenalaisessa maailmassa. Varsinainen tarina lähtee ehkä hiukan hitaasti liikkeelle, mutta vauhtiin päästyään hahmojen ja tapahtumien kuvailu on hauskaa ja sujuvaa. Perinteisiä satupiirteitä hyödyntävä teksti on lempeä ja humoristinen kertomus, joka jää elämään lukijan mieleen.

2. Vanessa Niemi, Lappeenranta: Simeon, lentävä ystäväni
Ehyt ja sympaattinen kertomus hyödyntää tuttuja ja perinteisiä kaunokirjallisuuden ja sadunkerronnan elementtejä, joista syntyy omaperäinen ja osittain tahattoman hauskakin kokonaisuus. Dialogi ja peruskerronta ovat hyvässä tasapainossa ja teksti etenee sujuvasti. Tarinalla on haikean kaunis loppu.

3. Liisa Haverinen, Pirkkala: Se tosi tavallinen metsähyttynen
Humoristinen ja realistinen eläinsatu, jonka päähenkilö ei ole perinteisimmästä päästä. Hahmojen rakentaminen on kiinnostavaa ja taustatyötä on tehty selvästi paljon. Ylemmiltä palkintosijoilta tarinan pudottaa kuitenkin tietty kerronnan horjuvaisuus; teksti ei ole aivan koherenttia koko pituudeltaan. Loppu saa realistisuudessaan lukijan nauramaan ääneen!

Kunniamaininnat:

Anttu Kujala, Oulu: Jaakon suuri seikkailu
Kaksi pitkää ja vauhdikasta seikkailutarinaa, joista toinen (Rullalautailijat ja agentit) on kirjoitettu jo aikaisemmin, edellisen kilpailumme aikana. Erittäin tapahtumarikkaissa kertomuksissa lähes syöksytään kohtauksesta toiseen, mikä aiheuttaa jo pientä kerronallista sekavuuttakin. Tästä huolimatta henkilökuvaus on toimivaa ja tarinan juonenlangat solmitaan lopussa yhteen.

Silja Piirainen, Jämsä: Viivin jännä uintimatka
Seikkailu alkaa hitaanpuoleisesti realistisesta ympäristöstä. Arki ja fantasia kohtaavat kertomuksessa kiinnostavalla tavalla. Päähenkilö Viivi on kekseliäs toimen ihminen, jonka hahmossa on humoristinen viittaus MacGyverinkin suuntaan. Kerronta on sujuvaa, mutta tietty satumaisuuden puuttuminen fantasiaelementeistä huolimatta pudottaa tekstin kunniamaininnoille.

Kaari Karri, Espoo: Osmo luistelee; Osmo saa ystävän
Osmo-tarinoiden hahmot on piirretty hyvin ilmeikkäästi ja kuvitus ja tarina tukevat toisiaan erinomaisesti. Kirjoittaja on luonut oman, persoonallisen tarinamaailman. Kunniamaininnan tarinat ansaitsevat omaperäisestä sanallisen ja kuvallisen kerronnan yhdistämisestä.

Milla Kanto, Pirkkala: Patsashevonen
Salaperäinen ja kiehtova eräänlainen kauhusatu, joka pitää otteessaan loppuun asti. Tunnelmaltaan tarina erottuu joukosta, ja kieli on kuvailevaa ja elävää. Pieni kielellinen onnahtelu estää satua kohoamasta korkeammille sijoille.

Emma L. E. Hänninen, Seinäjoki: Useita kertomuksia
Lahjakas, todella monipuolinen kirjoittaja on lähettänyt kisaan kuusi keskenään erilaista tarinaa, joista kaikki ansaitsevat kunniamaininnan. Osa teksteistä on taidokkaasti runomuotoon kirjoitettuja satuja, joissa kohtaavat perinteiset satuaihelmat ja nykypäivän ajankohtaiset aiheet. Kielellisesti lahjakas tekijä hallitsee sujuvasti tarinankerronnan ja kykenee luomaan persoonallisia henkilöhahmoja ja kiinnostavia juonenkäänteitä. Nämä tarinat, tapahtumat ja hahmot näkee lukiessaan silmiensä edessä!

Sarja 2

1. Tinka Eurén, Helsinki: Millin matka
Pitkä, monipolvinen ja hitusen romanttinenkin seikkailusatu vie lukijan mukaan maahisten matkaan. Kirjoittaja hallitsee hyvin sekä peruskerronnan että satuun upotetun runo-osuuden, ja on selvästi lukenut paljon. Mainio on myös tarinan loppu, jonka epilogi saa hymyn nousemaan lukijan huulille ja saa lukijan kaipaamaan seuraavaa osaa. Tarina on toki jossain määrin ennalta arvattava noudattaessaan kirjallisuudesta tuttuja kaavoja, mutta se ei suinkaan vähennä tämän menninkäissadun johdonmukaista kokonaisuutta.

2. Ella Jäppinen, Lahti: Satu, jossa sadut menivät sekaisin
Kekseliäs, humoristinen hassuttelu, joka yhdistelee varsin taidokkaasti ja yllättävästi kaikki juonenkäänteensä. Tarina pysyy hyvin kasassa huikeasta henkilökavalkadista ja todella vauhdikkaasti etenevistä tapahtumista huolimatta. Kertoja kuvailee sadun maailman elävästi, ja kerronnan ja dialogin suhteet ovat kunnossa. Satu saa lukijan nauramaan ääneen. Omaperäisyydessään ja iloisuudessaan satu kyllä erottuu, mutta kaikille tuttujen satuhahmojen käyttäminen – vaikkakin tutuista saduistaan todella poikkeavasti – maistuu hiukan puulta. Kirjoittaja on erinomaisen lahjakas ja mielikuvitusrikas, mainio kirjoittaja.

3. jaettu

Camilla Laurén, Vantaa: Dockhusets hemlighet
Ehyt ja rakenteeltaan tasapainoinen ruotsinkielinen kertomus kahdesta nukkekodin nukesta, jotka lähtevät seikkailemaan kouluun omistajansa mukana. Kuvaileva ja elävä teksti tempaa lukijan mukaansa; dialogi on jouhevaa ja tukee tarinan etenemistä. Satu on omannäköinen versio klassisesta satuaiheesta, mainiosti koossa pysyvä, johdonmukainen kokonaisuus.

Tony Hagert, Nastola: Jarmo tulevaisuudessa
Hagertin sadun päähenkilö on kirjastonhoitaja, joka tupsahtaa tulevaisuuteen. Tulevaisuus onkin aika mielikuvituksellinen, eikä sieltä ole helppoa tulla takaisin: pitää suorittaa tiettyjä tehtäviä, jotka tässä sadussa ovat varsin poikkeuksellisia. Satu etenee johdonmukaisesti ja lukiessa tulee aivan itsestään sellainen mielikuva, että kirjoittaja on hykerrellyt mielessään juonen käänteitä luodessaan. Satu ei ehkä häikäise ”puhdasoppisuudellaan”, mutta kokonaisuus on yksityiskohtineen kerrassaan mainio.

Kunniamaininnat:

Fanni Kuismin, Oulu: Mitä joulu on?
Taidokas jouluaiheinen runo, joka on myös upeasti kuvitettu. Tekstin pudottaa palkintosijoilta lähinnä muoto, sillä vaikka runossa onkin kerronnallisesti eteneviä elementtejä, se ei varsinaisesti ole satu. Tekijä hallitsee riimittelyn erinomaisesti ja runon kaari on ehjä.

Aarni Knuutila, Ylivieska: Loppan
Iloinen ja hauska tarina pienestä kirpusta, joka menettää kotinsa, mutta saa sen vaiheikkaiden seikkailujen jälkeen takaisin. Varsin pitkän ja taitavasti sommitellun tarinan osaset punoutuvat ovelasti yhteen ja tekstin pudottaa kunniamaininnoille lähinnä ajoittainen kielellinen epätarkkuus sekä pieni juonellinen hajoaminen – kirjoittaja on ehkä luonut tekstiään hiukan liian kiireesti yrittäen pysyä rikkaan mielikuvituksensa perässä. Kunnollinen hiominen olisi tehnyt tästä huippusadun.

Kaapo Haapanen, Helsinki: Seikkailu tulevaisuuteen
Omalakinen kerronta ja vivahteikas kieli nostavat tekstin esiin muista seikkailusaduista. Tarinassa on tiettyä sekavuutta, verkkaisenpuoleista vauhtiinpääsyä, ja se loppuu ikään kuin kesken. Juonenkäänteet viihdyttävät lukijaa ja erityisesti minä-muodossa etenevä kerronta on persoonallista ja kiinnostavaa.

Liina Puoliväli, Kuopio: Karoliina ja taikakamera
Näppärä pieni satu, jonka pääosassa on kummitusperhe lemmikkikoirineen. Sadun ainekset ovat niukat, ehkäpä niukimmat mahdolliset, mutta pieni kokonaisuus on aivan taatusti lapsille mieluinen ja ajatuksia herättävä. Monista kilpailumme runsaista ja polveilevista saduista poiketen tämän sadun eleettömyys on mainio ja virkistävä.

Sara Laurinen, Oulu: Joanna
Vauhdikas, pärisevä tarina! Kerrontaan on punottu onnistuneesti useita erilaisia elementtejä, vähän liiankin kanssa. Kertomuksen absrudeiksikin yltyvät juonenkäänteet yllättävät lukijan. Kieli on elävää ja hersyvää. Juonen punainen lanka katoaa kuitenkin hieman liian usein, jotta tarina sijoittuisi korkeammalle.

Ella Kandelin, Littoinen: Lähimetsän ”Vaarallinen tehtävä”
Todella ajankohtaiseen aiheeseen tarttuva satu: pehmolelut ja lähimetsän eläimet päätyvät ratkaisemaan ydinvoimalaan liittyvän arvoituksen. Kirjoittaja on taitava kertoja, joka hallitsee hyvin tunnelman luomisen. Tarinaa on mietitty ja jäsennelty mainiosti myös typografian keinoin. Juonenkuljetus rakoilee ehkä kuitenkin liikaa, minkä vuoksi teksti jää varsinaisten palkintosijojen ulkopuolelle.

Minja Janger, Oulu: Kantarellihirviö
Sympaattinen tarina ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kirjoittaja kutsuu lukijan mukaan tarinaan ensisanoillaan ja päättää sen myös mainiolla puhuttelulla. Kantarellihirviön ja pienen tytön ystävystymiskertomus on hyväntuulista luettavaa. Juonellisesti teksti olisi kuitenkin kaivannut ehkä hieman lisää tapahtumia.

Janni Luukkonen, Lahti: Taianomainen aarre
Perinteisen sadun rakennetta noudattava mutta samalla muunteleva satu haastaa lukijan. Teksti hyödyntää taidokkaasti esimerkiksi kerronnan aukkokohtia, mikä tuo tarinaan yllätyksellisyyttä. Metsänvartijan aarretta ja uteliaita kyläläisiä kuvataan humoristisesti ja elävällä kielellä. Persoonallisella otteella sadun perinteitä hyödyntävä tarina.

Sarja 3

1. Viola Ukkola, Sodankylä: Metsän laulu
Elävällä kielellä kirjoitettu pohjoisen luontosatu vangitsee lukijan otteeseensa. Tekstin nostaa ensimmäiselle sijalle kirjoittajan poikkeuksellisen vahva oma ääni, joka kantaa läpi tekstin. Teksti kuljettaa lukijansa mukanaan luontoon ja tarinassa elää mukana. Kunnioitus ja arvostus luontoa kohtaan näkyy ja tuntuu sekä kielen että tarinan teeman tasolla. Ehyt ja hiottu kokonaisuus on kerrassaan maaginen. Tämä teksti on ehdottomasti tämän vuotisen kilpailun paras ja mieleenjäävin teos, mutta on siinä ja siinä, onko kyseessä satu. Joka tapauksessa teos on upea fantasianovelli! Tästä syystä Napero-Finlandia-palkinto menee nyt toiseen sarjaan. Kirjoittaja on erittäin lahjakas ja osaava tarinankertoja, toivottavasti oman sarjan voitto kuitenkin kannustaa jatkamaan kirjoittamista.

2. Saara Rantanen, Hyvinkää: Satu sudesta ja pojasta
Varman kirjoittajan luoma, hyvin hallittu kokonaisuus. Kerronnan rakenne toimii, teksti on viimeistelty ja virheetön. Kuvaus oman itsen löytämisestä ja hyväksymisestä on kypsää. Tapahtumat soljuvat luontevasti eteenpäin ja tekstiä on mukava lukea. Haikeansuloinen tarina vakuuttaa lukijan.

3. Antti Korhonen, Espoo: Jaakon matka
Perinteisen sadun kaavoja, kerrontaa ja hahmoja hyödyntävä kertomus: sairaan isän henki pitää pelastaa. Jaakon sisar katoaa salaperäisesti, mutta saa välitettyä Jaakolle tärkeän viestin. Niinpä Jaakko lähtee seikkailumatkalle. Dialogin ja peruskerronnan suhde on erinomainen ja toimiva, ja kieli on harkittua ja viimeisteltyä. Tarina on hieno, kerrassaan tasapainoisesti kirjoitettu kokonaisuus, perinteinen satu. Vaikka perinteisyys saduissa on hyvä juttu, kilpailuissa valitettavasti esiin nousevat usein ne sadut ja tarinat, joissa kirjoittaja on luonut joko sisältöön tai rakenteeseen jotakin uudentyyppistä omaperäisyyttä. Siksi tämäkään satu – ansioistaan huolimatta – ei yltänyt ihan kärkeen.

Kunniamaininnat

Oona Kosunen, Kuopio: Tuulikanjonin pilvi ja Hahtuva
Taitavan kuvailijan kaksi satua onnistuvat erityisesti ihmissuhteiden käsittelyssä. Tarinat ovat hyvällä kielellä kirjoitettuja ja teksti maalaa rikkaita ja kauniita kuvia – sadut tempaavat mukaansa. Hahtuva on koskettava tarina, jossa vanhempien ja lasten maailmojen törmäystä kuvataan onnistuneesti lapsen näkökulmasta. Kirjoittaja hallitsee myös symboliikan: kyyhkynen ja valkoinen lumi esiintyvät tekstissä toivon symbolina. Tuulikanjonin pilvi on puolestaan eheä kokonaisuus, jonka kieli on rikasta ja kuvailevaa, miellyttävää luettavaa. Tekstissä on kosolti älykkäitä yksityiskohtia; erityisen osuvasti kuvataan äidin ja tyttären vuorovaikutusta ja sen muutoksia.

Joona Kangasluoma, Oulu (Haukipudas): Kadonnut legenda
Erinomainen seikkailukertomus, joka on jaettu mainiosti jaksottuviin lukuihin. Tarina on kilpailumme sääntöihin nähden hieman ylipitkä. Kieli on hyvää ja kerronta suorasanaista; erityisesti lukujen väliin jääviä kerronnallisia aukkoja on hyödynnetty onnistuneesti. Kun kirjoittaja käyttää kuvailevampaa kieltä, valinnat ovat oikein onnistuneita. Kappalejaossa voisi olla hiukan viilaamista, mutta pienet puutteet eivät häiritse mainiota kokonaisuutta. Kirjoittaja on luonut taidokkaasti oman maailman, josta kertoo eheästi.

Sara Ekman, Espoo: Kolme kuningasta
Perinteisiä sadunkerronnan elementtejä hyödyntävä teksti on hyvin ja kuvailevalla kielellä kirjoitettu. Sanastonkäyttö on monipuolista ja tekstissä on vahva tarinallinen lähtökohta. Toiston elementti on läsnä saduille tyypillisesti, kun kuninkaan pojat kohtaavat jättiläisen, ketun ja kerjäläisen. Toiston käyttö on varsin onnistunutta, mutta ajoittain se tuottaa pitkittämisen makua, mikä pudottaa tekstin palkintosijoilta. Onnellinen loppu on kuvattu kauniisti ja kuva suorastaan piirtyy lukijan silmiin.

Sylvia Kuusisto, Turku: Kuun tytär
Tunnelmaltaan vahva ja vangitseva tarina, joka ei fantasiaelementeistään huolimatta oikein täytä sadun määritelmää. Taidokkaasti kirjoitettu kokonaisuus on erinomainen kuvaus hetkestä. Kerronnan kaari toimii ja pitää lukijan jännityksessä loppuun saakka. Kirjoittaja hallitsee sekä kieliopin että kerronnan.

Ella Mustonen, Varkaus: Tuon puoleinen
Novelli ystävyydestä, joka kantaa kaikkien rajojen yli. Teos ei ole satu, vaikka mukana on joitakin sadun elementtejä. Kirjoituksen erityinen ansio on tavallisilla sanoilla ja lauseille luotu tunnelma, niin tiivis tunnelma, että lukijasta tuntuu jopa ahdistavalta. Tällaisen tunnelman luomiskyky on niin harvinainen, että tarinalle kuluu ehdottomasti kunniamaininta, vaikka kysymys ei olekaan sadusta.

Takaisin