Olet täällä

Napero-Finlandiapalkitut 2017

Napero-Finlandia-sadunkirjoituskilpailun palkitut sadut 2017.

I SARJA

Sija 1

Minerva Rasehorn, Kokkola: Neiti Näpsä iskee jälleen

Vinkeä ja energinen satu imee lukijan mukaansa ja jää mieleen koko ryhmän personallisimpana tekstinä. Hyvällä kielellä kirjoitettu tarina etenee loogisesti alusta loppuun. Kieleltään värikäs, monipuolinen teksti osoittaa laajan sanavaraston hallintaa ja lukeneisuutta. Erinomaisen kielenhallinnan lisäksi kirjoittajalla on omaleimainen tyyli ja ääni. Vuoden teema on sisällytetty tarinaan kiinnostavasti. Tarina on ryhmänsä ehdoton voittaja.

Sija 2

Vera Vaskivuo, Oulu: Taikamatka

Tarina edustaa omaa sadun lajityyppiään: rentoutussatua. Sadun kieli on erinomaista, jollakin tavalla pehmeää ja saa lukijan lähes kehräämään hyvästä mielestä. Eheästi toteutettu rentoutussatu vie lukijan mukanaan aikaportin kautta sata vuotta taaksepäin rönttösiä tekemään. Teema on mukana sujuvasti, tekstissä on hyvää kuvailua sadan vuoden takaisesta elämästä. Satu on hallittu kokonaisuus, mutta se ei ehkä ole yhtä persoonallinen kuin ryhmän voittajateksti.

Sija 3

Iivari Rantala, Jyväskylä: Prinsessa Ruusunen sata vuotisjuhla tarina.

Satu käsittelee perinteistä satuaihetta uudesta näkökulmasta huumorin pilke silmäkulmassa. Tarina on tiivis, hauska teksti prinsessa Ruususesta ja kadonneista tekohampaista. Vuoden teema kulkee erinomaisesti mukana tekstissä ja sitä on käsitelty oivaltavasti. Satu ei kuitenkaan ole yhtä eheä ja hyvällä kielellä kirjoitettu kuin ryhmän ensimmäiset sijat, minkä vuoksi se jää kolmanneksi.

Kunniamaininnat

Ahti Kotila, Oulu: Mato joka jumppaa

Omaperäinen aihe, jota kirjoittaja käsittelee kypsästi. Tarinan kuvaus, kuvakieli ja tunnelma ovat kiehtovia ja siirtymä arkimaailmasta maagiseen on sujuva. Kielellisesti ja kieliopillisesti satu on lapsen kirjoittamaksi liian hyvä, ja selvisikin, että ideat ovat lapsen, mutta toteutus äidin. Vuoden teema ei korostu tekstissä erityisen paljon, mutta tarina on kuitenkin mieleenpainuva ja nostaa hymyn lukijan huulille. Aikuisen avusta huolimatta idea on huima ja ansaitsee kunniamaininnan.

Maria Pellinen, Keuruu: Menninkäinen ja tammi

Aika pitkä mutta silti varsin johdonmukainen pelastustarina. Mukana on myös ystävyysteema. Tiiviin alun jälkeen tarina lähtee vähän turhaankin rönsyilemään, mutta sellaisenakin osoittaa kirjoittajan lahjakkuutta ja mielikuvitusrikkautta.

Amanda Orvola, Ylöjärvi: Sata vuotta

Pelastustarinana alkava satu, joka kuitenkin lopussa kääntyy oivaltavasti ihan uusille urille: puun elämä ei välttämättä olekaan seistä jököttää paikallaan. Se voi olla myös muuta, vaikkapa puutalona toimimista. Omaperäinen, ehkä ajankohtaisuudessaan jopa aikuismainen oivallus tekee sadusta hienon muutamista kielipuutteista huolimatta.

II SARJA

Sija 1

Linnea Rasehorn, Kokkola: Vuosisadan jymyjuttu

Satu erottuu ryhmästään kohtalaisen selkeänä voittajana: tarina käsittelee vuoden teemaa omaperäisesti ja varsinkin tarinan alkuosa on riemastuttavan yllättävä. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja juonenkuljetus on aika sujuvaa. Myös sadunomaisuus ujuttautuu tarinassa kiinnostavasti osaksi arkea. Hyvällä kielellä kirjoitettu teksti on rakenteeltaan selkeä ja kuljettaa lukijan mukanaan alusta loppuun asti.

Sija 2

Saana Kauranen, Vaasa: Palmupuu

Hauska ja herttainen tarina Palmupuu-nimisestä koulusta ja koulun oppilaista. Pitkä teksti on juonellisesti eheä, hyvin kirjoitettua kieltä ja henkilöhahmot on nimetty oivaltavasti. Tarina hyödyntää taitavasti eläin- ja seikkailusatujen perinteisiä piirteitä, niitä kilteimpiä, joista muodostuu kuitenkin varsin omaperäinen satukertomus. Erityisen sykähdyttävä kertomus ei ole, eikä käsittele vuoden teemaa juuri ollenkaan, mutta nousee palkintosijoille persoonallisuuteensa ja satumaisuutensa ansiosta.

Sija 3

Elsa Summala, Äänekoski: Sadan vuoden tähti

Lempeä satu ystävyydestä sisältää opetuksen: olemme kaikki pohjimmiltaan aika samanlaisia. Vuoden teema on tarinassa keskeinen ja omaleimaisesti käsitelty. Kielellisesti ansiokas teksti käyttää hyvin sekä kuvailevaa kieltä että dialogirakennetta. Vaikka tarina on eheä ja sympaattinen, kekseliäskin, se jää sisällöllisesti aavistuksen verran keveäksi.

Kunniamaininnat

Lotta Tuomela, Rovaniemi: Tammen tarina (päätuomari antanut sadun nimen, kirjoittajalla ei ole otsikkoa)

Satu satavuotiaasta tammesta on rakenteeltaan kiinnostava ja hyvin toteutettu kertomus. Vuoden teema on luonteva osa satua ja teksti on koskettava. Tarinan loppu ja ehkä sen muutamat käänteetkin ovat kuitenkin turhan kiirehdittyjä, mikä pudottaa sen palkintosijoilta.

Emma Sved, Vaasa: Pienen ketun suuri seikkailu

Sympaattinen, kuvitettu ja ”ikiajankohtainen” kertomus pienestä Nakki-ketusta sisältää opetuksen sekä luonnonsuojelusta että ystävyyden tärkeydestä. Pitkä teksti on rakenteeltaan ehyt ja erinomaisen johdonmukainen mutta vuoden teeman käsittely on hieman pintapuolista. Iloiset eläinhahmot jäävät lukijan mieleen.

Noora Tervapuro, Rovaniemi: Satavuotisjuhla

Lahjakkaan kirjoittajan teksti on pikemminkin novelli kuin satu. Teksti puhuttelee myös enemmän nuorta- kuin lapsilukijaa, sillä tarinan päähenkilö on 16-vuotias. Tekstistä näkee, että kirjoittaja on lukenut paljon ja hallitsee erinomaisesti suomen kielen ja kuvailevan kerronnan. Myös yksityiskohdille on silmää. Tuo-pronominin käyttö häiritsee hiukan lukemisen sujuvuutta. Tarina päättyy harmillisen äkillisesti – ja vain se pudottaa tekstin palkintosijoilta. Lukija olisi mielellään halunnut kuulla lisää.

Topias Tanninen, Vaasa: Mr.Möykyn tarinoita

Hurmaava taidetarina pikkupojasta, josta hetkessä kuoriutuu loistava taidemaalari. Johdonmukainen, hyvällä kielellä kirjoitettu satu vie mukanaan, mutta vuoden teeman puuttuminen tipauttaa tekstin pois palkintosijoilta.

III SARJA

Sija 1 ja vuoden 2017 NAPERO-FINLANDIAN voittaja

Otso Kotila, Oulu: Satavuotta satua

Satujoukon erikoisin teksti. Tarina kuvaa riimitellen Suomen satavuotiseen itsenäisyystaipaleeseen liittyviä vaiheita ronskin humoristisesti, väliin koskettavasti, tiiviisti ja oivaltavasti 1910-luvulta nykyhetkeen. Vähin sanoin kirjoittaja luo eri vuosikymmenille sijoitettuja todentuntuisia hetkiä, historiallisia saturunokuvia, joihin lukija voi samaistua. Kielen ja tyylin hallinta on mainiota, historia- ja henkilökuvaus sävykästä ja kypsää. Tekstin jokaisella sanalla on tuntuu olevan mietitty merkitys, joka paitsi kuljettaa kerrontaa eteenpäin, myös palvelee valittua riimitystä. Satavuotta satua herättää tunteita, koskettaa ja jää elämään lukijan mieleen. – Perinteisimpiin satuihin verrattuna tämä teksti ei ole yhteismitallinen, mutta on ilman muuta se joka jää mieleen.

Sija 2

Riku Tissari, Lohja: Suomi – ollako vai eikö olla?

Vaihtoehtohistoriaa ja dystopiaa hyödyntävä scifisatu kertoo Matista, joka toivoo Suomen lakkaavan olemasta. Toiveen toteuduttua Matti havahtuu vaihtoehtoisesta Suomesta, lapsityrannin hallinnoimasta diktatuurista. Matin mukana myös lukija pääsee havainnoimaan epätasa-arvoa ja kansan julmaa kohtelua. Tarina etenee sujuvasti ja kokonaisuus pitää otteessaan alusta loppuun; jännite on suorastaan piinaava. Kirjoittaja viittaa myös tarinan kannalta osuviin populaarikulttuuriin internet-meemeihin. Vuoden teema on taidokkaasti kirjoitettu rivien väliin ja sadun sanoma nousee Suomen, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan, kunnialauluksi.

Sija 3 (jaettu)

Onni Kesälahti, Janakkala: Satavuotias sienirihma?

Postmoderni satu kuvaa sienirihmaston tajuntaa, kun rihmasto pohtii Suomen sadan vuoden merkkipäivän merkitystä itselleen ja muille. Teksti toteuttaa postmodernille tyypillistä muotoa kiitettävästi muun muassa tajunnanvirtatekniikan avulla – utopistisuudessaan tämä postmoderni satu on nerokas. Jaetulle kolmannelle sijalle teksti sijoittuu omaperäisyytensä ja erikoisuutensa ansioista.

Fanni Anttila, Turku: Ystävänä kuu

Herkän koskettava satu soveltaa sadan vuoden teemaa kiinnostavasti: Kuu jää eläkkeelle. Tarinan draaman kaareen sisältyy sukupolvien ketjun jatkumo. Satu on rakennettu tyylikkään huolellisesti ja se on myös kauniisti kuvitettu. Jaetulle kolmannelle sijalle teksti nousee erinomaisen kauniin kielen, harkitun eleettömyyden ja napakan kokonaisuuden vuoksi.

Kunniamaininnat

Ella Holappa, Oulu: Omenan kolme toivetta

Kirjoittaja hallitsee perinteisen sadun kaavan, mutta teksti on omaperäinen, kekseliäs ja itsenäinen tarina. Satu muuntelee ja hyödyntää perinteisiä satuelementtejä ja -topoksia – kuten omenia ja ilkeitä sukulaisia – onnistuneesti. Kielellisesti hyvin kirjoitettu teksti on ehyt kokonaisuus ja luo luontevan draaman kaaren. Loistavassa tekstissä vuoden teema jää harmittavasti vain sivuhuomautukseksi.

Ilmo Ailus, Raasepori: 100 vuotta

Tarina toteuttaa onnistuneesti kansansatujen muotoa ja tyyliä. Tehokeinona käytetään toistoa, samoin sanasto ja hahmokavalkadi noudattavat kansantarinoiden kuvastoa. Esimerkiksi tarinassa keskeinen veden ja päähenkilöhahmon toiminnan symboliikka on onnistunutta ja kansantaruille tyypillistä, kuten myös riivaajahengen mystiikka on kansantaruissa usein toistuva selitysmalli tapahtumille. Teksti on kieliopillisesti mainiota ja etenee johdonmukaisesti, eleettömästi ja tarpeettomia koukeroita välttäen ja myös loppuu juuri siihen kuin pitääkin. Napakka ja mainio kokonaisuus. Mainiosta tarinasta valitettavasti puuttuu selkeä yhteys vuoden teemaan – toki kansansatumaisuus viittaa menneisiin aikoihin.

Micke Terävä, Lappeenranta: Sammakko ja kana – Kultainen Suomen lippu

Satu on yksi lukuisista erinomaisista pelastamisteema-saduista, joita tämän sarjan koululaiset ovat kirjoittaneet. Useat näistä saduista ovat erilaisia muunnelmia perinteisistä prinsessa- tai aarresaduista – tässä sadussa pelastettava on Kultainen Suomen lippu. Satu on sopivan napakka, koheltava seikkailusatu, johdonmukainen ja on kirjoitettu hyvällä kielellä ja mukana on sopiva ripaus taikuutta. Tämän sadun yksi mainioimmista osista on hieno loppu.