Olet täällä

Napero-Finlandiapalkitut 2018

Napero-Finlandia-sadunkirjoituskilpailun palkitut sadut 2018.

Sarja I

1. Minerva Rasehorm, Kokkola: Kaikki menee väärinpäin

Kekseliäs ja hauska tarina nousee esiin sarjansa selkeänä voittajana. Aihe on omaperäinen ja juoni kantaa alusta loppuun, pitää lukijan otteessaan. Satu on älykäs ja sisältää mainioita oivalluksia aina päähenkilön nimestä lähtien. Sadun loppu onnistuu vielä yllättämään lukijan kerronnallisella kypsyydellään. Lahjakas kirjoittaja osoittaa hallitsevansa niin kielenkäytön kuin tarinankerronnan.

2. Auli Niskasaari, Oulu: Kokki, mursu ja hankala asiakas

Upeasti kehitelty ja kekseliäs eläinsatu käsittelee ajankohtaista teemaa erilaisuuden ymmärtämisestä ja toisten hyväksymisestä sellaisina kuin he ovat. Ehjä tarina jonka hahmot ovat helposti lähestyttäviä. Kieli on hyvää ja tarinan ympäristö on tarkkaan harkittua; piirroskuvitus on myös sopivan mainio. Satu tuo likalle hyvän mielen.

3. Inga Jomppanen, Inari: Perunasta presidentiksi

Yllättävä ja riemastuttava kaksiosainen tarina, joka yhdistelee onnistuneesti kerrontaa ja sarjakuvaelementtejä. Teksti, kuvitus ja sarjakuvaosuudet on sommiteltu huolellisesti. Kirjoittaja lienee ikäisekseen yhteiskunnallisesti varsin valveutunut ja osaa kutoa yhteiskunnan todellisuutta hiukan parodiamaiseksi saduksi. Ja loppu, sadun toinen osa, tietenkin vielä yllättää.

Kunniamaininnat

Hertta Miilunpohja, Helsinki: Etsivätoimisto Girls

Lapsille suunnattu mainio ja kohtalaisen kiltti jännitystarina, jossa on sopivasti mukana taikuutta. Johdonmukainen juoni kuljettaa mukanaan ja lukija odottaa kiinnostuneena loppuratkaisua. Tarina lähtee liikkeelle aika hitaasti, tavallisena arkikuvauksena, mutta paranee kyllä loppuaan kohden.

Antti Rantamäki, Helsinki: Tatu ja Kammokoulu

Tarina käsittelee varsin onnistuneesti lapsen pelkoa uuden kohtaamisesta, kun päähenkilö Tatu menee uuteen kouluun. Tarina ei ole juurikaan satu, mutta se kertoo hienosti, kuinka kauhut ja pelot ylitetään. Johdonmukainen, aika pitkä ja loppujen lopuksi seesteinen kertomus kertoo hyvästä kirjoittajasta ja mainiosta mielikuvituksesta.

Kuura Rossi, Helsinki: Prinssi Öykkymöykky

Huumorisatu saa lukijansa nauramaan ääneen! Tekstissä on yhdistelty kerrassaan mainiosti perinteisiä satuelementtejä, legendamaisuutta ja nykyajan sanontoja, kuten ”aikuisten oikeasti”, ”flirttailla” tai ”omapahan on ongelmasi”. Juoni on kohtalaisen onnistunut, mutta kielen hallinta ei ole aivan samaa luokkaa kuin palkinnoille sijoitetuilla. Mutta ehdottomasti tämän vuotisen satusadon riemastuttavin kirjoitus!

Senni Ruuskanen, Oulu (Haukipudas): Koulun kummitus

Pitkähkö, mutta johdonmukaisesti etenevä seikkailusatu, johon liittyy myös yllättävä opetus. Kielenkäyttö on erinomaista ja kirjoittaja osoittautuu lahjakkaaksi yksityiskohtien kuvaajaksi. Tarina imee mukaansa, mutta ei ehkä ole kovin omaperäinen.

Enni Sinkko, Lemi: Susi ja Honka

Perinteinen satu muuntelee taitavasti tuttua tarinaa. Sadussa on mainioita yksityiskohtia ja nykyhetken sanasto tekee jutusta pirteän. Hallittu kokonaisuus, juoni etenee selkeästi ja vielä aivan lopussa onnistuu yllättämään lukijansa.

Sarja II

1. Touko Hukkanen, Oulu: Tie Taikamaailmaan

Tie Taikamaailmaan on selkeä perinteinen seikkailusatu. Kirjoittaja hallitsee kielen ja tarinankerronnan erinomaisesti, juonen kuljetus eteenpäin tapahtuu sujuvasti ja sadussa olevat kekseliäät elementit ilahduttavat lukijaa. Ehyt kokonaisuus pitää otteessaan. Henkilöhahmot ja ympäristö on mietitty ja kuvattu huolellisesti. Myös ulkoasu on miellyttävän ilmava. Tarina vetoaa niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

2. Linnea Rasehorn, Kokkola: Robbokriisi874

Tämä lahjakkaan kirjoittajan scifitarina on ehdottomasti tämän vuotisen kilpailun mieleenpainuvin. Se on ajankohtainen, kertoo robotisaatiosta, tekoälystä, niiden mahdollisuuksista ja uhkista. Kielenkäyttö on sujuvaa, erinomaista. Mainiosti sommitellun juonen seuraaminen vaatii lukijaltakin oivaltamista. Tarinasta ei kuitenkaan löydy sadunomaisuutta, se on nimenomaan scifitarina.

3. Haochen Zeng, Helsinki: Ikivanha 800-vuotias kuusiherra Oksanen

Perinteinen luontosatu on tunnelmaltaan leppeä, mutta silti erinomaisen koskettava kertomus kuusiherra Oksasen vanhuudesta ja sitten taianomaisesta virkistymisestä. Sadussa on erinomaista kuvailua ja mieleenpainuvia yksityiskohtia. Kielenhallinta ontuu jonkin verran, ulkoasukaan ei ole kovin houkutteleva, mutta tarinan herttaisuus ja omaperäisyys ovat kiehtovia.

Kunniamaininnat

Hilma Ala-Kokkila, Helsinki: Pieni hiiri Nöpönenä

Satu muuntelee mainiosti tuttua Tuhkimo-tarinaa: Nöpönenä saa kutsun kuninkaan juhliin. Tarina on hyvin kirjoitettu, johdonmukainen ja poikkeaa veikeästi ja yllättävästi esikuvastaan. Herttainen tarina jättää hymyn lukijan huulille.

Akseli Arnkil, Helsinki: Naperofinlandia-satu

Kyseessä ei ole satu, vaan leikittely tarinankerronnan eri tasojen kanssa. Kertoja tiedostaa olevansa kertoja ja lopussa kehottaa lukijaa jatkamaan, koska niin kehystarina kuin alitarina jäävät päättymättä. Kirjoittajan kielenkäyttö on loistavaa, kehitellyt tarinoiden alut suurenmoisia, ja kirjoittaja todella hallitsee niin tarinankerronnan kuin tyylin.

Aukusti Ketonen, Mikkeli: Ville ja epäonnen kolikko

Satu on herttainen ja napakka kertomus irlantilaisen kansantaruston tapaan Villestä ja kolikosta. Helppolukuinen ja iloinen, johdonmukainen satu, kirjoittaja hallitsee tarinankerronnan joka etenee sujuvasti alusta loppuun.

Loviisa Nyholm, Helsinki: Erämaan lohikäärmeet

Tarina on pitkä perinteinen seikkailusatu. Juoni on punottu mainiosti, kielenkäyttö on erinomaista ja tarinassa on mukana sellaisia mukavia asioita kuten ystävyys, luonnon kunnioitus ja oikeudenmukaisuus.

Siiri Tuominen, Lahti: Sirin elämä

Tarina kertoo iPhonen tekoälyn Sirin elämästä ja vaiheuksista. Tekstiä on hauska lukea, se on kirjoitettu hyvällä kielellä ja kirjoittaja tuntuu oivaltaneen, millaista voisi olla korkeatasoisen atk-laitteen älynä, virtuaali-Sirinä. Mainio ja asiantunteva tarina.

Sarja III

1. ja vuoden 2018 NAPERO-FINLANDIAN voittaja:

Kiona Teye, Oulu: Kirjeitä Auringolta

Satu on erinomaisella kielellä kirjoitettu kokonaisuus: kirjeitä auringolle ja auringolta. Satu käsittelee yksinäisyyden kokemusta, ystävän kaipuuta, itsensä hyväksymistä. Kieli- ja tyylivalinnat ovat onnistuneet ja niin kertomuksen minällä kuin auringollakin on selkeästi omat äänet ja oma sanottavansa. Tarina tarjoaa samaistumispinnan erilaisuuden kokemuksia kohdanneelle, ei anna valmiita vastauksia vaan lukijalle jää tulkittavaa. Teksti on ehjä kokonaisuus ja loppukohtauksen haikea toiveikkuus jättää lukijan mukavaan värinätunnelmaan.

2. Enni Tiensuu, Oulu: Ruusun tanssia

Voittajasadun kanssa lähes yhdenveroinen perinteinen Tuhkimo-teemaa mukaileva satu on koskettava ja lukijaa liikuttava. Niukin sanoin ja lähes koristelematta on kuvattu Ruusun suurta toivetta ja sen toteutumista, johdonmukaisesti, erinomaisella kielellä. Ruusun sydäntä särkevä hahmo on pystytty kuvaamaan upeanhaikean taidesadun keinoin niin, että lukija näkee tapahtumat mielessään. Sadun syvällisyys suorastaan konkretisoituu loppuriveillä.

3. Tiia Hartikainen, Kouvola: Kuuntelun taito

Kuuntelin taito on perinteinen satu, jossa ei tapahdu kovin paljon, mutta joka puhuttelee. Tarina etenee lähes kokonaan dialogina, sananvalinnat eivät ole osuneet aivan optimaalisesti, mutta kokonaisuus on eleettömän yksinkertainen ja kaunis.

Kunniamaininnat

Emilia Alasalmi, Kempele: Viimeinen vaihtoehto

Teksti on sääntöihimme nähden huomattavan ylipitkä, mutta erinomainen kieli, hyvin suunniteltu juoni ja pitävä jännite ansaitsevat kunniamaininnan. Kirjoittajan loppuratkaisu sekä toistaa että muuntaa lajityypin tuttuja keinoja – ja paljastaa paljon lukeneen erinomaisen kirjoittajan.

Henna Koivuranta, Kempele: Viimeinen toive

Teksti on sääntöihimme nähden huomattavan ylipitkä, mutta tämän perinteisen susisadun erinomainen kieli, hyvin suunniteltu juoni ja suorastaan liikuttava loppuratkaisu ansaitsevat kunniamaininnan. Erinomaisen lahjakas kirjoittaja!

Vilja Kärkkäinen, Kemi: Neiti Kivisydän

Teksti punoo yhteen luontosadun ja suomalaisen satuperinteen elementtejä, mutta ei ole kuitenkaan varsinainen satu. Lyyrinen kokonaisuus on hiottu loppuun asti sekä kielellisesti että visuaalisesti. Kirjoittaja hyödyntää onnistuneesti toistoa, ja taideteoksena kokonaisuus on kilpailumme ehdotonta huippua.

Siiri Palmio, Helsinki: Lohikäärme Viktoria

Tarina on osin hulvattoman humoristinen, osin hiukan liikuttava. Kielenkäyttö on hyvää, juoni hiukan poukkoilee, mutta sekin sopii tähän satuun. Hyvissä saduissa loppu vielä yllättää.

Aarno Sallinen, Kuhmo: Omituinen otus

Scifityyppinen satu kertoo omituisen otuksen löytymisestä, siitä huolehtimisesta ja saattamisesta eteenpäin. Kielellinen kuvailu on toimivaa, ovelaakin, ja kertomuksen rakenne on mainiosti onnistunut. Tarina sisältää kiehtovia spekulatiivisia elementtejä, hurttihuumoriakin, ja lukija kyllä tykkää.

Riku Tissari, Lohja: Alku

Tämäkään kertomus ei ole satu, pikemminkin taidokas novelli, joka hyödyntää fantasiakauhun elementtejä. Kieli on erinomaista ja hallittua, rakenne onnistunut ja teksti myös päättyy napakasti.