Kallioniemi

Kallioniemi on Kalle Päätalon lapsuudenkoti, jossa hän asui 1922-1939.

Kallioniemi sijaitsee osoitteessa Kallioniementie 7C, 93400 Taivalkoski.

Kallioniemi-museo on avoinna yleisölle tulevana kesänä 17.6.-11.8.2024.
ma-su klo 10-16
juhannusaattona suljettu

Lippu 8 € / ryhmässä 7 € (vähintään 10 henkilöä), yhteislippu Kallioniemeen ja Päätalo-keskukseen 12 €. Alle 12-vuotiaat ilmaiseksi.

Muina aikoina ryhmät sopimuksen mukaan. Ryhmien opastus Kallioniemessä aukioloaikojen ulkopuolella 100 euroa, joka sisältää yhden tunnin opastuksen, seuraavat tunnit 50 euroa sekä lisäksi pääsymaksut ryhmähinnan mukaan.

Kalle Päätalon isä Herman Päätalo osti Kallioniemen runsaan kymmenen hehtaarin palstan vuonna 1922 Eetu Karvoselta ja Juho Koskiselta. Samalla hän osti Mäkelän pihapiirissä olevan Meijerikamariksi kutsutun kaksihuoneisen rakennuksen, purki sen ja uitti Kallioniemeen, jossa se saman tien koottiin entisiin salvoksiinsa. Meijarikamarin nimen se oli saanut tiloissaan lyhyen aikaa toimineesta Jokijärven yhteismeijeristä.

Pirtin ja köökin käsittävän mökin pinta-ala oli vajaat kolmekymmentä neliömetriä. Uunit muurasi Antti Lohilahti, joka tunnettiin paremmin Korpi-Antin tai Satusetän nimellä. Antin aika tahtoi mennä enimmäkseen puhumiseen ja työ kestikin, ahkeran ja kiireisen Hermannin mieliharmiksi kolmisen viikkoa.

Pirtin uuni rakennettiin puista salvetun perustan päälle, mikä ei entiseen aikaan ollut mitenkään epätavallinen ratkaisu. Mutta kun kaikessa kiireessä piti käyttää tuoreita puita ja lattian alla olevat multapenkit estivät ilmanvaihdon, peti alkoi jo alkuvuosinaan lahota. Sen mukana uunikin alkoi kallistella, minkä vaarallisin seuraus oli piipun ratkeilu laipionrajasta. Antin selitettyä uunin vain hakevan lopullista paikkaansa jäi kyläläisten keskuuteen sanonta ”Hakkoo paikkovaan ku Kallio-Herkon uuni”.

Kallioniemessä on ollut Mäkelän maalla oleva mäkitupa ainakin jo 1800-luvun alkukymmeninä, mutta paikka autioitui 1900-luvun taitteen tienoilla. Viimeinen asukas lienee ollut Paavo Huttu eli Kallio-Paavo, kuulu suursyömäri johon Kallekin toisinaan vertaa hyviä ruokalystejään.

Päätalojen tullessa oli entinen asuinrakennus jo purettu ja viety pois, jäljellä oli vanha navetta latoineen, riihi ja pari latoa peltojen reunamilla. Aitojen sorruttua pellot olivat joutuneet irrallaan kulkevan karjan laitumiksi ja varsinkin sarkaojat olivat sakean pajukon vallassa.

Vuonna 1931 Kallioniemeen salvettiin uusi pirtti. Sitä ennen pihapiirin olivat ilmestyneet sauna ja aitta, myös navetta oli uusittu. Uusi pirtti tuli kiinni entisen rakennuksen köökipäähän ja lisäsi huomattavasti väljyyttä Päätalon kattilakunnan asumiseen. Kallioniemessä asuttiin vakituisesti vuoteen 1970 saakka, minkä jälkeen se toimi perikunnan vapaa-ajanasuntona. Vuonna 1986 Taivalkosken kunta osti Kallioniemen tontin rakennuksineen ja museotoiminta alueella alkoi. Vuonna 1991 kunta luovutti paikan Kallioniemi-Säätiön omistukseen

Kallioniemeen voit tutustua myös Seinätön museo -palvelussa tarinasoitin.fi/kallepaatalo