-3 °C
Haku

Vuoden 2020 palkitut ja kunniamaininnan saaneet sadut

Sarja I (peruskoulun 1-2 luokat)

  1. Asiya Yousfi, Helsinki: Tärkeä matka

Tämä herttainen, hyväntuulen satu erottuu muista sarjansa saduista niin aiheeltaan, kerronnaltaan kuin sanastoltaankin. Päähenkilö Reetta saa yllättävän kutsun ja se vie hänet seikkailuun. Satu ja tavallinen kotiarki lomittuvat toisiinsa luontevasti ja kiinnostavasti. Tekstin rakenne on eheä ja luontoon liittyvät teemat ovat ajankohtaisia ja ne tuodaan esiin koskettavasti mutta saarnaamatta. Satu on kirjoitettu erinomaisella kielellä, tarina etenee sujuvasti ja pitää lukijan otteessaan.

2. Pihla Huovinen, Oulu: Sateenkaaren seikkailut hirviöluolassa

Pitkä ja huimasti polveileva seikkailusatu kertoo Sateenkaari-nimisestä kalasta. Tarinassa on osuvia sananvalintoja ja erinomaisia oivalluksia toinen toisensa perään – tarinasta huokuu kerronnan riemu. Teksti ei ehkä ole ihan niin kompakti kokonaisuus kuin sarjan voittajasatu, mutta loistavat, rohkeat ja mielikuvitukselliset ainekset osoittavat hyvää tarinaniskijän kykyä. Tekstiä on luultavasti aikuisen toimesta stilisoitu, kielenkäyttö, kielioppi ja kappalejako on niin viimeisteltyä – sadun arvoa stilisointi ei ainakaan pudota

3. Minea Hirviniemi, Kaarina (Littoinen): Sara

Kirjoittaja ei ole antanut sadulleen nimeä, nimen ”Sara” antoi päätuomari sadun päähenkilön nimen perusteella. – Satu on omaperäinen, oivaltava ja vauhdikkuudestaan huolimatta todella hyväntuulinen kertomus Sarasta, jonka kotona tapahtuu kummia. Hyvällä kielellä kirjoitettu teksti on sujuvaa, johdonmukaisesti etenevää ja kokonaisuus on tiivis yhdistelmä satua ja kotiarkea.

Kunniamaininnat:

Valtteri Lindgren, Espoo: Food Hunter

Ajan hengen vangitseva, omaperäinen ja vauhdikas kertomus yllättää räväkällä otteella ja huumorilla. Tarina mielikuvituksellisuus ja tavallaan ajankohtaisuuskin ovat sadun parhaita ansioita. Kerronnan eteneminen on kuitenkin hiukan poukkoilevaa ja satua lukiessa pitää hiukan pinnistellä jotta pysyisi kärryillä.

Anette Salmela, Ranua: Sienitarina

Kirjoittaja ei ole antanut sadulleen nimeä – päätuomari antoi nimen ”Sienitarina” sadun keskeisen aiheen perusteella. – Tarina on aika pitkä, mutta johdonmukainen ja tavallaan herttainen seikkailusatu. Kielenkäyttö on sujuvaa ja tarinan juoni varsin omaperäinen.

Iines Ruuskanen, Savonlinna: Taikametsän salaisuus

Perinteinen, varsin eleetön ja kiltti luonto- ja keijukaissatu etenee sujuvasti ja se on kirjoitettu hyvällä kielellä. Toki mukana on hitunen seikkailuakin, mutta tämä satu osoittaa, että hyvän ja kauniin sadun saa aikaan ilman, että tekstiin tarvitsee tunkea kaikkia satu- ja seikkailumaailman elementtejä.

Sarja II (peruskoulun 3-4 luokat)

  1. Lauri Lohi, Taivalkoski: Seikkailuni kalana

Vuoden 2020 Napero-Finlandian voittajasatu.

Hieno luontoteemainen ja erähenkinen ja myös jännittävä satu erottuu muista sarjansa saduista konstailemattomana ja vähäeleisenä. Silti sadussa sopivasti taikuutta, toisenlaista maailmaa, muodonmuutoksia ja onpa mukana pikkuironista ja humoristista viittausta kaikissa maailmoissa esiintyvään protokollaan ja byrokratiaan. Satu on tiivis ja hyvin kirjoitettu, perinteisiä metsä- ja luontokuvailun elementtejä ansiokkaasti hyödyntävä tarina, jossa ei ole yhtään turhaa ja ylimääräistä kiemuraa.  Kerronta etenee sujuvasti ja tarina on eheä, kaunis ja omaperäinen kokonaisuus. Loppulause tietysti kruunaa kaiken.

Lauri Lohi on toinen taivalkoskinen Napero-Finlandiavoittaja. Kaksi kertaa voitto on mennyt myös Kokkolaan, Petäjävedelle ja Helsinkiin, Ouluun peräti viisi kertaa

2. Aura Lehtonen, Jyväskylä:Suloinen, pörröinen ongelma

Fantasiaa, satua ja arkea yhdistävä tarina on herttainen kertomus suloisesta, pörröisestä ongelmasta. Tarina pääsee vauhtiin aika hitaasti, mutta vetää sitten lukijan mukaan maailmaansa, joskin verkkainen eteneminen edelleen hiukan kiusaa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja kerrontaa soljuu eteenpäin. Kokonaisuus on kuitenkin hieno ja tarina nostaa hymyn lukijan huulille.

3. Justus Paakkonen, Pattijoki: Lammasheinä ja sateenkaarivilla

Herttainen ja omaperäinen eläinsatu on napakka ja sen sanoma on kaunis. Tiiviissä mitassa kirjoittaja onnistuu luomaan lukijan silmien eteen kokonaisen pienen maailman. Teksti nousee esiin mielikuvituksekkaana ja erilaisena eläinsatuna.

Kunniamaininnat:

Antti Rantamäki, Helsinki: Tatu ja koronakoulu

Satu on tämänvuotisessa kilpailussamme niitä harvoja, jotka käsittelevät ajankohtaista koronakriisiä. Tatu muutamine koulukavereineen kutsutaan keksimään ratkaisua kriisiin. Hyvin rytmitetty teksti etenee luontevasti, hahmokavalkadi toimii ja kerronta on onnistunutta. Kirjoittaja osoittaa hallitsevansa kielen ja myös ajankohtaiset asiat.

Senni Kleemola, Helsinki:Yölento

Hurmaava perinteinen satu mystisestä aarnikotkasta. Tarina lähtee liikkeelle vanhasta kirjasta, joka yllättäen imaisee mukaansa sadun sankarin ja heti perään myös lukijan. Tekstissä on joitakin kielellisiä puutteita, mutta tarina on upea, hyvin juoksutettu ja lopputilanne on suorastaan kutkuttava.

Venla Malinen, Savonlinna: Aino, Enni ja vedenalainen kylä

Pitkähkö mutta johdonmukainen seikkailusatu tarkastelee ihmisen ja luonnon suhdetta todentuntuisesti. Dialogi on onnistunut hyvin, tarina etenee sujuvasti ja mukaan on mahtunut hienosti perinteisen sadun elementtejä mutta myös nykymaailman raadollisuutta.

Sarja III (peruskoulun 5-6 luokat)

  1. Elli-Aliisa Varonen, Salo (Pertteli): Elina ja taikaviulu

Perinteisiä satuelementtejä taitavasti hyödyntävä tarina Elina-tytöstä, jonka taikaviulu vie mukanaan seikkailuun. Tämänvuotisissa saduissa ei kovinkaan paljon hyödynnetty kirjallisuuden (sadut) ja muiden taiteenlajien – tässä tapauksessa musiikin – yhteenkuuluvutta ja lomittaisuutta. Tämä satu on kuitenkin piristävä poikkeus. Kirjottaja käsittelee aihetta koskettavasti ja osaa kuvata mainiosti outojen tilanteiden tunnelmat. Tasapainoinen ja hyvin kirjoitettu satu erottuu vuoden tekstien joukosta omaperäisellä teemallaan sekä myös sillä, että sadun loppu jää kutkuttavasti avoimeksi. Pientä kauneusvirhettä musiikkikappaleen nimen taivuttamisessa eivät huomaa muut kuin saksan osaajat: kappale on nimeltään Eine kleine Nachtmusik.

2. Samuel Sydänmetsä, Pyhäntä: Kohtalon päiväkirja

Tulevien tapahtumien ennalta tietäminen on aina kiehtonut ihmistä, niin tämänkin tarinan kirjoittajaa. Onko se aina hyväksi vai ei, jää lukijan pääteltäväksi. Ja entä sitten, jos tulevien tapahtumien tietäjä päättääkin muuttamaan toimintaansa? Tarina jää kutkuttamaan. Kertomus etenee pakottomasti ja luontevasti, kerronnan ja dialogin suhde on hyvin tasapainossa ja kirjoittaja poukkoilee onnistuneesti ja vähän arvoituksellisesti nykyhetken ja huomisen välillä. Vaikka tarinassa on jonkinlaista tavanomaisuutta, sujuva kerronta, syvällistenkin kysymysten jättäminen auki sekä erittäin toimiva juonenkulku nostavat tekstin palkinnoille. Lopun rohkea huumori ehkä jopa pudottaa sadun arvoa hiukan.

3. Lina Leskinen, Helsinki: Luontoäiti on erittäin ankara äiti

Satu on varsin mainio moderni eläinsatu: itsekäs lintu oppii kantapään kautta elämään osana metsänyhteisöä. Kerronta on sujuvaa, kieli, kuvailu ja henkilöhahmot ovat eläviä. Allegoriamaisiakin piirteitä sisältävä satu on ehyt kokonaisuus. Tarina pitää lukijan otteessaan alusta loppuun, ja kuuluu sarjaan opettavaiset sadut. Perinteisiin satuihin kuuluu useinkin jonkinlainen opetus, tässä sadussa opetus on varsin suoraviivainen ja on sopiva pienille lapsille, isommille ehkä liiankin suoraviivainen.

Kunniamaininnat:

Touko Hukkanen, Oulu: Tie Taikamaailmaan 3: Taikamaailman arvoitus

Satu on kolmas jatko-osa aiemminkin palkitussa Tie Taikamaailmaan -tarinasarjassa. Teksti toimii kuitenkin myös omana ehyenä kokonaisuutenaan, joskin lukijaa auttaa paljon, jos on tutustunut sarjan aiempiin osiin. Kirjoittaja hallitsee erinomaisesti valitsemansa genren, mutta ponnistaa silti omilleen. Tarina etenee reippaasti ja hallitusti, ja lukija pysyy mainiosti mukana vauhdikkaissa käänteissä.

Inari Linnavalli, Helsinki: Vanamon laulu

Lyyrinen satu Vanamo-tytöstä vie lukijan mukanaan suorastaan unenomaiseen satumaailmaan. Tarinan opetus on kaunis: jokaisen on itse keksittävä oma laulunsa. Kuvaileva kerronta on välillä turhan hidasta, jopa hieman pysähtyneen oloista, mutta teksti on kokonaisuutena ansiokas, kaunis ja omintakeinen.

Minni Aho, Helsinki: Satumetsän sankarit

Perinteinen satu kertoo metsäntontusta, joka haluaa todistaa olevansa metsän taitavin. Kirjoittaja hyödyntää onnistuneesti sekä perinteistä satukuvastoa että esimerkiksi kansanperinnettä, mutta tietty omaperäisyyden puute pudottaa tekstin kunniamaininnalle. Kirjoittajan kehittelemät sanaleikit ovat mainioita ja nostavat kyllä hymyn huulille. Ehyt ja toimivasti etenevä kokonaisuus on kuitenkin ilahduttavaa luettavaa.

Maria Varstala, Helsinki: Kesä saaressa

Tempoltaan hitaahko mutta tunnelmaltaan vangitseva satu kiehtoo lukijaa. Magia tihkuu osoittelematta läpi tekstin. Monissa tämän vuoden saduissa esiintyvä luonnonsuojelun tematiikka yhdistyy onnistuneesti kuvattuun arkimaailmaan. Teksti ei ehkä kuitenkaan ole varsinaisesti satu, vaan pikemmin fantasiasävyinen novelli.

Julius Hämäläinen, Tuusula: Karhu ja muurahainen

Klassinen satu pienen ja ison eläimen voimainmittelöstä, joka saa alkunsa kun iso on täysin välinpitämätön pieniä kohtaan. Satu on lyhyt ja napakka, eikä ehkä kovin omaperäinenkään, mutta on kirjoitettu erittäin selkeästi, on johdonmukainen ja pienillekin lapsille ymmärrettävä.

Adele Huhtinen, Rovaniemi: Kuningaskauppa

Rohkea, ajankohtainen parodia, joka tämän vuoden saduista täysin erottuvana ansaitsee tulla tähän kokonaan. Tekstistä paistaa kirjoittamisen riemu!

Olipa kerran kaukaisessa pohjoisessa valtakunnassa motonet, jota hallitsi suuri markkinointikuningas. Kauppa pärjäsi hyvin kunnes eräänä kauheana päivänä valtakuntaan iski korona ja alamaiset lukkiutuivat koteihinsa, eikä motonetissa ollut enää kävijöitä.

-Mikä nyt neuvoksi? kysyi kuningas mietteliäänä hovimyyjältään.

-Hmm, vessapaperi menee hyvin kaupaksi tällä hetkellä. Jos lisäisimme sitä kauppaamme ale-hintaan, täällä saattaisi olla pian niin paljon maksavia alamaisia että rahalta loppuisi kokonaan tila.

-Aivan! Täydellistä! Ja sitten luvataan vielä ilmaiset Suomi-ämpärit, kuningas hihkui innoissaan. -Pian uimme rahassa kuin Roope Ankka konsanaan! hän lisäsi.

Ja niin tehtiinkin ja kyllä niitä asiakkaita tuli, mutta kuninkaalle ei vielä riittänytkään. Hän suunnitteli avaavansa valtavan vessapaperitehdaslegioonan ja tulla maailmankuuluksi wc-kuninkaaksi.

Jälleen hän toteutti suunnitelmansa ja rikastui muutaman kuukauden aikana suunnitellusti, kunnes koronavirusaika loppui ja wc-paperin kysyntä väheni. Niinpä sitten lävi niin että kuninkaan täytyi sulkea tehdas ja alkaa jälleen normaaliksi motonet-markkinointikuninkaaksi.

Kerttu Koivisto, Ylöjärvi: Lumottu maa ja maaginen jalokivi

Teksti on ylipitkä, mutta huolimatta yli 80 sivun mitasta juoni on silti eheä: Auroora joukkoineen matkaa Lumotussa maassa quest-retkellä yhdistämässä hajotettua, maagista jalokiveä. Teksti kaipaa aika runsaasti tiivistämistä, mutta seikkailu kantaa silti loppuun asti johdonmukaisena. Kokonaisuus todistaa erityisen lahjakkaasta kirjoittajasta.

Viimeksi muokattu 4.12.2020