Kalle Päätalon tuotanto

Kalle teki nuoruusvuotensa pääasiassa metsä- ja uittotöitä ja joutui kortteeraamaan paljon kämpillä ja vieraissa pirteissä. Niissä oloissa oli lukemisen – ja etenkin kirjoitamisen – harrastaminen vaikeaa. Vielä ulkoisia olosuhteitakin enemmän asiaan vaikutti häpeän tunne, sillä useimmat aikuiset ja monet Kallen ikätoveritkin suhtautuivat “lorukirjojen” lukemiseen kielteisesti, lähinnä asenteella “sepä on vahinko, että on pesiyny semmonen vika”.

Pahin henkinen vastus kirjallisille harrastuksille oli isä-Herkko, joka pani asian Kallioniemen uunit muuranneen Antti Lohilahden eli Satusetän syyksi. Antti kun “muurata nuivasi koko pitkän syksyn” Kallioniemen pirtinuunia ja köökin hellaa ja Herkon mielestä samalla istutti höpövinkeensä innokkaana kihona pyöriskelleseen Kalleen. Sen sijaan riuskana ja ahkerana työmiehenä Kalle sai jo nuorena paljon kehuja niin isältään kuin muiltakin työkavereiltaan.

Eri lehdet julkaisivat Päätalon novelleja jo sotavuosista alkaen ja vuonna 1958 hänen suuri haaveensa toteutui, kun esikoisromaani Ihmisiä telineillä ilmestyi. Kaikkiaan Päätalo on julkaissut 44 teosta. Hänen pääteoksenaan pidetään 1966 ilmestynyttä romaania Viimeinen savotta, mutta lopullisesti Päätalo teki nimensä kuolemattomaksi omaelämänkerrallisella Iijoki-sarjalla. 26-osaisen ja lähes 17 000 sivua käsittävän sarjan sanotaan olevan maailman pisin omaelämänkerta. Samaan omaelämänkerralliseen sarjaan voidaan lukea myös 1967 ilmestynyt Nälkämäki, joka pohjautuu Päätalon jatkosodan aikaisiin kokemuksiin vankileirin talousaliupseerina. Iijoki-sarjassa Päätalo sivuuttaa ne ajat maininnalla, että asiat on kerrottu jo Nälkämäessä.

Kalle Päätalon kirjoja on käännetty viroksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ennen ruskaa (Hämariku eel) on julkaistu Virossa vuonna 1966 ja Viimeinen savotta (Sista hygget) Ruotsissa vuonna 1980. Yhdysvalloissa on julkaistu romaanit Koillismaa (Our Daily Bread, 1990), Myrsky Koillismaassa (Storm Over the Land, 1993), Selkosen kansaa (Before the Storm, 2000), Mustan lumen talvi (The Winter of the Black Snow, 2002) ja Myrskyn jälkeen (After the Storm, 2002).

Romaanien pohjalta on tehty myös elokuvia: Viimeinen Savotta (Edvin Laine, 1977), Ruskan jälkeen (Edvin Laine, 1979), Elämän vonkamies (Mikko Niskanen, 1986), Nuoruuteni savotat (Mikko Niskanen, 1988) ja Päätalo (Hannu Kahakorpi, 2008).

Kalle Päätalolle myönnettiin professorin arvonimi 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Arvonimen perusteluissa todetaan Päätalon kirjoittaneen itsenäisen Suomen yhteiskunnan ja työnteon historiaa tavallisen ihmisen kokemana. Pohjoissuomalaisen elämänkulun tutkijana Päätalon todetaan päässeen merkittäviin tuloksiin, hän on käsitellyt teoksissaan modernilla sosiaalihistoriallisella otteella arkipäivää ja tallentanut historian lisäksi myös kansankieltä ja kansantieteellistä kulttuuria.

Kalle Päätalon kirjallinen tuotanto käsittää 39 romaania, kolme novellikokoelmaa, kirjaksi painetun näytelmän Susipari sekä yhdessä Reino Rinteen kanssa kootun kuvateoksen Koilismaa kuvina. Viimeinen teos, novellikokoelma Kannaksen lomajuna ilmestyi Päätalon kuoleman jälkeen, mutta hän ehti vielä itse tarkistaa sen ennen kuolemaansa. Päätalon kuollessa hänen kirjojaan oli painettu 3,6 miljoonaa kappaletta.

Iijoki-sarja